Grow up -kasvuyrityskilpailun startissa Rytmikorjaamolla kuultiin innostavia ja mieliä avartavia yrittäjätarinoita muun muassa ohjaaja Tuukka Temoselta. Monet kolhut läpikäynyt yrittäjä jaksoi silti uskoa huomiseen. Positiivisen kautta!

TARINA ON TODELLISUUTTA KIINNOSTAVAMPAA

Filmien tekijä Tuukka Temonen työskentelee tarinoiden parissa, niin kuin mekin Tenhossa. Jo Apulanta-yhtyeen ajoista alkaen Temonen on luonut tarinoita, jotka ovat monesti todellisuutta kiinnostavampia. Tarinan voima onkin vahva, mutta se ei saa kuitenkaan loitota liian kauaksi todellisuudesta ja kääntyä valheeksi.

Siinä Temonen oli oikeassa, että yrityksen tarinan on tarjottava asiakkaalle jotain, jotta ovipumppu kävisi.

JOKAISELLA YRITTÄJÄLLÄ PITÄÄ OLLA MENTORI

Temonen uskoi vahvasti avoimuuteen. Kannatan hänen ajatustaan siitä, että jokaisella yrittäjällä täytyy olla oma mentori, joka tsemppaa, sparraa ja antaa vertaistukea. Temonen kannusti avoimuuteen myös oman alan toimijoiden keskuudessa, sillä hänen mielestään markkinoista ei kannata olla mustasukkainen. Se vain hankaloittaa yrittämistä.

Mielestäni etenkin pienten toimijoiden kannattaisi ennemminkin yhdistää voimansa kuin kyräillä toisiaan. Näin voitaisiin saada isompia töitä ja kenties voittaa tarjouskilpailuja. Tenhossa olemme ainakin yrittäneet toimia mahdollisimman läpinäkyvästi ja osallistavasti, toivottavasti olemme siinä onnistuneet.

MITÄÄN EI SAA JOS EI PYYDÄ

Vanha totuus mikä usein unohtuu. Jos et pyydä, et mitään saakaan. Täytyy uskaltaa tuoda itseään esiin, luottaa omaan osaamiseensa ja avata suunsa. Itsensä markkinoinnissa olisi kyllä monella yrittäjällä paljon tehtävää. Tunnustan avoimesti kuuluvani tähän joukkoon.

Tästä päästään toiseen toteamukseen, jonka Temonen uskalsi sanoa ääneen: MYYMINEN ON INHOTTAVAA

Ja tottahan tämä on: myyminen on vaikeaa, tekeminen paljon helpompaa.

Mutta mistä tämä sitten johtuu?

Emmekö me tunnista omia vahvuuksiamme ja osaamistamme vai emmekö vain osaa kertoa niistä potentiaalisille asiakkaille?

Olemmeko me yrittäjät vain yksinkertaisesti patalaiskoja myyjiä? Emme jaksa tarttua luuriin tai osallistua verkostoitumistilaisuuksiin. Siellähän voi joutua jopa puhumaan itsestään.

Vai onko takana sittenkin epäonnistumisen pelko: kuulla sana ”ei”? Miten me voisimme ylittää itse rakentamiamme kynnyksiä?

Myyntikoulutus olisi oikeasti hyvä saada oppiaineeksi jo yläasteelle. Oppisimmepa me vähäpuheiset suomalaisetkin ”myymään” itseämme.

Annika